Tänään kertasimme Jimmyn kanssa voi-luokan liikkeitä kotipihassa.

 Aloitettiin virittäytymään seuraamisella, jota tehtiin eri temmossa ja sisälsi muutamien askelien siirtoja. Jimmy oikein hyvin mukana. Siitä tyhminpään eli kaukokäskyihin. Jimmy nousee todella pitkästyneen näköisenä täydeltä matkalta, mutta kun otin siirtoja noin 5 metrin etäisyydeltä se nousee napakasti ensimmäisestä käskystä. Tämän jälkeen jätin Jimmyn paikallamakuuseen ja menin hakemaan tunnarikapuloita parvekkeelta, palasin hetken päästä ja Jimmy näytti pysyneen vakaasti paikallaan. Ripottelin kapulat maahan ja merkkasin yhden itselleni taskuun. Tämän jälkeen vasta Jimmyn vierelle, odotin hetken ja sitten vasta istu-käsky. Oikein onnistui. Melkein suoraan lähetin tästä Jimmyn kapuloille. Paikallamakuun jälkeen mielentila oli koiralla vakaa ja se teki täydellisen tunnarin kaikin osioin. Jes!! Toki etsimisosuus oli helppo, kun oli omat kapulat. Niissähän vain yksi haisee minulle ja muut ovat koskemattomia neutraalin hajuisia kapuloita. Nyt täytyisi ehdottomasti siirtyä pian harjoittelemaan vieraiden kapuloilla. Koska harjoitus onnistui niin hyvin kun vain voi mennä, siirryin suoraan metallinoutoon. Se tehtiin ihan tasamaaversiona. Jimmy meni innokkaasti nouto-esineelle, nosti sen maasta, pudotti korjatakseen esineen asentoa suussa, poimi sen taas heti ja toi loppuun asti minulle. Tämäkin siis ihan mukavaa jo. Jäljellä oli luoksetulon kertausta. Ensin koira maahan ja täydellä matkalla huusin Jimmyn luokseni, seiso-paikan kohdalla annoin käsimerkin, mutta Jimmy tuli vaan suoraan luokseni. Sama uusiksi, mutta nyt heitin sanaakaan sanomatta pallon pysähtymispaikan kohdalla (Leena Välimäen vinkki). Jimmy pysähtyi poimimaan pallon. Tämän jälkeen taas uusi koiran jättö, luoksekutsu, käsimerkki ja nyt Jimmy pysähtyi kuin seinään, siitä pallo palkaksi ja paljon kehuja. Viimeisenä kaksi suoraa luoksetuloa, joissa vasta jälkimmäisessä hyvä eteen-istuminen. Tähän oli hyvä lopettaa.